JOHDANTO: Suomalainen virsikirja?

Kaikilla eurooppalaisilla kielillä on vuoden 2015 kuluessa liitytty paikoin soraääniseksi äityneeseen hämmästelyn kuoroon, jossa on setvitty mittasuhteiltaan yllättävän laajaksi paisunutta maahanmuutto- ja pakolaistilannetta.

Euroopan yllättänyt ongelma on monitahoinen. Sitä voi lähestyä kansainvälisen tason ulkopoliittisena ja humanitaarisena kriisinä, jossa tulisi miettiä parhaita ratkaisuja vastata ihmisten hätään kriisialueilla. Sen voi nähdä myös EU-maiden sisäpoliittisena haasteena: kuinka paljon ja millä kriteereillä on mahdollista tarjota turvapaikkoja? Näihin kysymyksiin tämän blogin kirjoittajan asiantuntemus ei riitä vastaamaan enkä niistä pyri virittämään keskustelua: sellaiselle on muita areenoita.

Ajattelipa pakolaistilannetta koskevista ulko- ja sisäpoliittisista ratkaisuista mitä tahansa, Suomen haasteeksi jää kotouttaa turvapaikan saaneet mahdollisimman hyvin osaksi yhteiskuntaa. Tämä edellyttää vuoropuhelua vieraan kulttuurin kanssa; yksi sen onnistumisen edellytys on oman kulttuurin tunteminen.

Maahanmuutolla on ollut keskeinen osuus omana pidetyn kulttuurimme synnylle. Kirkkohistorian näkökulmasta koko Pohjolan luterilainen kulttuurialue on oikeastaan syntynyt vaikutteiden ja ihmisten virratessa yli valtakunta- ja kielirajojen.

Kuva: Olli Viitaniemi

Paras esimerkki suomalaisen luterilaisuuden kansainvälisistä vaikutteista on kirkkovirsikirjamme. Virsikirja on suomalaiseen kulttuuriin kenties vahvimmin vaikuttanut yksittäinen kirja. Pitkälle 1800-lukua se oli usein ainoa talonpoikaiskodeissa omistettu teos, ja pitkin Suomen historiaa yksittäiset virret, kuten ”Jumala ompi linnamme” ja ”Jo joutui armas aika”, ovat viitoittaneet kansakunnan elämää. Mutta onko tämä kulttuurimme yksi peruskivi erityisen suomalainen?

Lehteilin läpi virsikirjani ja laskin, kuinka monta nykyisen virsikirjamme virsistä on alkujaan suomalaisen runoilijan käsialaa. Tukkimiehenkirjanpidolla summaksi sain 177 virttä kaikista 632:sta. Eli vain noin kolmannes (28%). Suurin osa virsistämme on saksalaista tai ruotsalaista perua, mutta mukaan mahtuu melkoinen kansallisuuksien kirjo. Lisäksi moni virsi, kuten Martti Lutherin ”Jumala ompi linnamme”, perustuu Lähi-Idän laulukulttuuriin: Raamatun Psalmit, eli juutalaisten virsikirja, ovat innoittaneet kristillisiä virsirunoilijoita kautta aikojen.

Tämä blogi perehtyy virsikirjamme maahanmuuttajiin: virsiteksteihin joille on myönnetty oleskelulupa suomalaisessa virsikirjassa ja kulttuurissa, joihin ne tosin on kotoutettu monivaiheisen toimitustyön kautta.